Seppo Laitakarin teksti "Paimenkirje" ja ensimmäinen kirjoitusteema

Hei kaikki

Seppo laittoi muissa yhteyksissä kirjoittamansa tekstin teillekin luettavaksi.

Tästä se alkaa : )

Ehdotan ensimmäiseksi kirjoitusteemaksi yksinkertaisesti "syksy". Kirjoitusaikaa lokakuun loppuun. MIltä kuulostaa?

T. Sari

Seppo Laitakari                                                                                    1.9.2011                                                                                               

Arkkitehti SAFA, TkL

MIETTEITÄ ERÄÄN TAIDETEOKSEN SIJOITTAMISESTA TURUN TUOMIOKIRKKOON

Nähtyäni Viimeinen ehtoollinen -taidenäyttelyn ja kuultuani kuraattori Perttu Ollilan esittelyn olin omasta puolestani valmis puoltamaan Pauno Pohjolaisen ristiinnaulitun Kristuksen kasvoja esittävän teoksen jäämistä pysyvästi Agricolan kappelin muurinsyvennykseen. Koska teoksen sopivuudesta Tuomiokirkkoon on ilmennyt erilaisia käsityksiä, olen pohdiskellut  oman myönteisen suhtautumiseni perusteita.

 

Jos Turun tuomiokirkkoa pidetään ensisijaisesti tuleville polville säilytettävänä  muistomerkkinä siitä ajasta, jolloin Suomi oli kristillinen maa, silloin on johdonmukaista olla tuomatta uusia elementtejä kokonaisuuteen. Turvallisinta on hylätä epäilyttävät ehdotukset ja pitäytyä vanhojen muistojen, kuten  pyhäinjäännnösten vaalimiseen.

Mutta, jos lähdetään siitä, että Turun tuomiokirkko on edelleen  ensisijaisesti elävä ja toimiva jumalanpalveluspaikka, johon seurakunta kokontuu niin hyvinä kuin pahoina päivinä ja, johon jokainen sukupolvi on tuonut parhaan kykynsä mukaan jotakin omasta ajastaan – niin miksikä ei edelleen? 

Kysymys on siitä, kumpaa ajattelua pidetään lähtökohtana.

Turun tuomiokirkko on kestänyt vihollisten hyökkäykset, tanskalaisten ryöstöretket ja Turun palon.  Se on kestänyt uuden, vääränlaisen torninhuipun, josta on tullut osa sen identiteettiä.

Se on kestänyt paavin vierailun. Se on kestänyt katolisen piispan vihkimisen. Se on kestänyt ekumeenisen  jumalanpalveluksen, jossa saarnaajana vanha Nikean metropoliitta ja liturgina nuori kaunis nainen. Se on kestänyt sisällään ja portaillaan huikeita näytelmiä.

Jos minulta olisi äkkiä kysytty, sopiiko muovi tai hartsi Tuomiokirkon sisustukseen, olisin luultavasti vastannut kieltävästi. Nyt käsiteltävässä tapauksessa hartsi on kuitenkin vain arvoalusta. Teoksen arvo ei ole arvoalustassa vaan siinä, mitä merkityksiä se kantaa.  Kun aiheena on ristillä kärsivän Kristuksen kasvot, on luontevaa, että  niiden materiaali on köyhää ja väheksyttyä.  Jos ajatellaan, että sama teos valettaisiin kultaan, se menettäisi voimansa.  Ihmiseksi syntynyt Kristus on tässä halveksittuna ristillä, kärsimässä häpeärangaistusta, ei ylösnousseena Taivaan Kuninkaana.

Nyt punnitaan, vaaliiko kirkko asemiaan pitäytyen turvalliseen linjaan, ettei tekisi virhettä. Nyt tarvitaan rohkeutta. Tuomiokirkko kyllä kestää.

                                                                                                                    

                                                                                                                                   *   *   *

Tuomiokirkko kyllä kestää sen varovaisenkin ratkaisun.  Hallinnossa asiat ratkaistaan niin kuin kuuluu. Asiantuntemuksesta ei ole puutetta.  Vaikeampiakin päätöksiä on vuosien varrella tehty.

Ellen esiintyisi omalla nimelläni, käyttäisin nimimerkkiä: ”Vox populi, vox dei”.

Seppo Laitakari